Vuosikymmen vaihtui emmekä vieläkään tiedä kuinka monta terveysasemaa tai sairaalaa Suomessa on, puhumattakaan sosiaalihuollon palvelupisteistä.
Kun tunnustamme ääneen oman tietämättömyytemme, saamme yleensä muistutuksen että onhan meillä TOPI-rekisteri, SOTE-organisaatiorekisteri ja tietoa voi tiukan paikan tulleen hakea YLE:n hoitotutkasta tai vanhoista julkaisuista. Valitettavasti sosiaali- ja terveydenhuollon kattava, ajantasainen ja luotettava toimipisterekisteri odottaa vielä tuloaan. Aiempia yrityksiä on ollut, mutta jos rekisterin rakentaminen olisi helppoa, sellainen olisi jo tehty.
Sote-toimipisterekisteriin tallennettaisiin perustietoa sosiaali- ja terveydenhuollon asiointipisteistä kuten sairaaloista ja terveysasemista sekä rajatusti myös sosiaalihuollon palvelupisteistä. Perustietoja ovat esimerkiksi toimipisteen sijainti, aukioloajat ja kenen vastuulle toimipiste hallinnollisesti kuuluu.
Itse rekisterin olemassa olo ei takaa luotettavaa tietosisältöä
Toimipisterekisteri on kuin mikä muu tahansa rekisteri. Ei riitä, että rekisterissä on 60 prosenttia tiedoista, vaan lähes sataprosenttinen tiedon kattavuus on ainoa tavoittelemisen arvoinen asia. Ei myöskään riitä, että toimipisteiden tiedot kerätään kertaalleen. Tiedon on oltava ajantasaista, jotta sitä voidaan hyödyntää palveluiden arvioinnissa, kehittämisessä ja tutkimuksessa. Mistä sitten kiikastaa?
Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä on erittäin hajautunut ja järjestämisvastuussa olevia tahoja – kuntia ja kuntayhtymiä – on pelkästään perusterveydenhuollossa yli 130. Tiedot voitaisiin kerätä kysymällä suoraan palvelujen järjestäjiltä, mutta joutuisimme olemaan luuri korvalla ympäri vuoden, koska muutoksia tulee.
Toinen haaste liittyy yhtenäisiin määrittelyihin, sillä toimipisteistä löytyy jos jonkinmoista aluesairaalaa, hyvinvointipistettä ja terveyskioskia. Eli meiltä puuttuvat niin yhteiset määrittelykriteerit kuin tiedonkeruun tapa.
Toimipisterekisteristä hyötyisi kansalainen, tutkija ja viranomainen
Tällä hetkellä hoitoilmoitusrekisteriin liitetään tieto siitä, kuka palvelun on toteuttanut. Avohoidossa hyödynnetään THL:n TOPI-rekisteriä, jossa on valmiina palvelupisteen toimintaa kuvaavat määrittelyt ja rakenteet, mutta rekisteri ei ole kattava eikä tarpeeksi tarkka. Kanta-palveluissa taas hyödynnetään sote-organisaatiorekisteriä, jossa tietoa on paljon, mutta toimivat paikkatietoa tukevat määrittelyt puuttuvat.
Ratkaisu ongelmaan ei ole yllättävä. TOPI-rekisteri pitäisi korvata sote-organisaatiorekisterillä, jonka määrittelyt pitäisi uudistaa siten, että rekisteri saataisiin hyötykäyttöön geospatiaalisen datan näkökulmasta.
Kun organisaatiorekisterille rakennettaisiin helppokäyttöinen ja avoin käyttöliittymä rajapintaratkaisuineen, voitaisiin tietoja hyödyntää myös muissa sovelluksissa, kuten kuntien ja kuntayhtymien omissa palveluhakemistoissa ja kansalaisneuvonnassa, mikä edelleen motivoi laadukkaan tiedon tuottamiseen ja ylläpitämiseen.
Tietojen yllä kuvattu yhdistäminen mahdollistaisi tulevaisuudessa alueellisen tilannekuvan, jossa näkisimme kartalla minkälaiset palvelutuotannon volyymit eri pisteillä ja eri alueilla on – automatisoituna. Tällaisesta sote-lennonjohtotornista on haaveiltu jo pitkään.
Uutta rekisteriä odotellessa käytämme paikkatietoa päivittäin arjessamme esimerkiksi katsomalla Google Mapsista missä lähin kauppa sijaitsee, onko meitä lähinnä oleva posti vielä auki tai hakemalla parhaan kävelyreitin juna-asemalle vieraassa kaupungissa. Suomi on sote-paikkatiedon käytössä kehitysmaa, vaikka muu tiedonhallinta etenee huimaa vauhtia. Esteiden löytämiseen ei tarvita karttaa, vaan halua kääriä hihat.