IMPRO:n kuntavaalipaketti kartoittaa tietoa suomalaisten hyvinvoinnista alue- ja kuntatasolla

Monisairaiden, diabeetikoiden ja mielenterveysdiagnoosin saaneiden suomalaisten osuus väestöstä eroaa alueittain ja kunnittain. Kunta- ja aluetasolla muun muassa diagnoosien kirjaaminen asiakaskäynneillä ja väestön ikärakenne vaikuttavat sairauksien esiintyvyyden raportointiin.

”Haluamme tarjota tutkimushankkeemme aineistosta laajan tietopaketin kuntavaalien alla ja tuoda väestön hyvinvointia alue- ja kuntatasolla havainnollistavaa tietoa yhteiskunnalliseen keskusteluun”, sanoo IMPRO-tutkimuskonsortion johtaja Tiina Laatikainen Itä-Suomen yliopistosta ja THL:stä.

THL:n sairastavuusindeksin tietojen perusteella tiedetään, että väestö on keskimäärin terveempää Länsi- ja Etelä-Suomessa verrattuna väestöön Itä- ja Pohjois-Suomessa. Harvaanasutuilla alueilla terveytensä ja työkykynsä heikentyneeksi kokevia ja pitkäaikaissairaita ihmisiä on suhteessa enemmän kuin tiheään asutuilla alueilla. Vastaavasti myös terveyspalveluihin tyytyväisiä on suhteessa vähemmän harvaanasutuilla alueilla.

”Hoitoilmoitusrekisteritietojen pohjalta luotuja karttoja tulkittaessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota kuntien ikäprofiilien erojen lisäksi myös eroihin palvelujen järjestämistavoissa, diagnoosien kirjaamiskäytännöissä ja kirjaamisen kattavuudessa”, toteaa dosentti, professori Miika Linna Aalto- ja Itä-Suomen yliopistosta.

Kuntakohtaiset kartat antavat osaltaan osviittaa tulevaisuuden tarveperusteisen rahoituksen jakautumisesta tuleville hyvinvointialueille. Kirjaamisen tärkeys nousee entistä tärkeämpään rooliin hyvinvointialueiden sote-kustannusten tarvevakiointilaskelmien myötä.

Kaikki IMPRO:n tuottamat kartat hyvinvointialueittain (THL Aineistopankki, png)

Kaikki IMPRO:n tuottamat kartat kunnittain (THL Aineistopankki, png)

Monisairastavuus on yksi ikääntyvien länsimaisten yhteiskuntien tulevaisuuden suurimmista haasteista

Monisairaiksi katsotaan henkilöt, joilla on vähintään kaksi pitkäaikaissairautta. Väestön ikääntyessä monisairaat henkilöt kuormittavat terveydenhuoltoa enenevissä määrin ja hoidon on oltava kokonaisvaltaista.

”Monisairaat ovat ryhmänä hyvin heterogeeninen. Eri sairauksien yhdistelmät vaihtelevat ja eri pitkäaikaissairauksia voi olla kaksi tai useampi. Näin ollen asiakkaiden hoidon jatkuvuus korostuu eikä potilastyössä voi keskittyä ainoastaan yhden sairauden hoitamiseen kerrallaan”, Laatikainen toteaa.

Suomessa monisairastavuus jakaantuu epätasaisesti kuntien välillä. Suurissa kaupungeissa ympäryskuntineen on huomattavasti vähemmän monisairaita henkilöitä verrattuna esimerkiksi joihinkin itäisen ja pohjoisen Suomen kuntiin.

Monisairastavuuden esiintyvyys Suomessa

Itä- ja Pohjois-Suomessa monisairaiden osuus aikuisväestöstä on etelää ja länsirannikkoa korkeampi. Alueiden sisällä on kuitenkin selviä kuntakohtaisia eroja. Esimerkiksi Lapin Sallassa ja Posiolla monisairaiden osuus aikuisväestöstä on huomattavasti korkeampi kuin naapurikunta Kemijärvellä.

Monisairastavuuden määrittelyssä on huomioitu useita eri sairausryhmiä. Luokitus sisältää diabeteksen ja mielenterveyshäiriöiden lisäksi esimerkiksi erilaiset nivelrikot ja selkäsairaudet sekä hermoston ja verenkiertoelinten sairaudet.

”Monisairaista henkilöistä on tärkeää tunnistaa ne henkilöt, joiden toimintakyky ja elämänlaatu ovat heikentyneet tai riskissä heikentyä. Näin vältetään esimerkiksi sairaalahoidon ja palveluasumisen kuormitukset, jotka ovat keskeisiä menoeriä kuntien taloudessa”, Laatikainen arvioi.

Monisairastavuuden luokittelu (THL Aineistopankki, pdf)

Monisairaiden henkilöiden mielenterveysperusteiset terveydenhuollon kustannukset ovat moninkertaisia kuntien välillä

Mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä Suomessa. Vuonna 2017 toteutetun FinTerveys-kyselyn mukaan merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta kokee joka viides naisista ja 15 prosenttia miehistä. Samaan aikaan mielenterveyden häiriöt ovat nousseet yleisimmäksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syyksi.

Aikuisten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöön liittyvien diagnoosien kuntakohtainen esiintyvyys oli vuonna 2019 keskimäärin 6-10 % luokkaa. Esiintyvyys oli korkeinta Pohjois-Karjalan kunnissa sekä yksittäisissä kunnissa eri puolella maata, kuten Turussa, Alajärvellä, Heinolassa ja Raahessa.

Kuntakohtaisessa tarkastelussa hoidon kustannusten jakautuminen ei aina seuraa mielenterveysperusteisesti palveluita käyttäneiden väestöön suhteutettuja osuuksia.

”Syynä tähän voi olla alueen ikärakenteen lisäksi esimerkiksi erot diagnoosien kirjaamiskäytännöissä ja kirjaamisen kattavuudessa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa käyntisyiden kirjaamisaste on viime vuosina ollut lähes 100 %”, Laatikainen toteaa.

Monisairaiden työikäisten mielenterveysperusteisen palvelunkäytön kustannukset ovat korkeimmat Pohjois-Karjalan kunnissa. Sen sijaan monissa Keski-Suomen kunnissa kustannukset ovat esiintyvyyslukuihin suhteutettuna varsin maltilliset.

Työikäiseen väestöön suhteutettuna esimerkiksi Rovaniemellä ja Vantaalla mielenterveysperusteisten julkisten terveyspalveluiden käytön kustannukset olivat vuonna 2019 yli 800 euroa työikäistä kohden monisairailla henkilöillä. Vastaavat julkisten terveyspalveluiden käytön kustannukset olivat puolestaan alle 200 euroa työikäistä kohden esimerkiksi Närpiössä ja Sotkamossa.

Kartta, joka kuvastaa mielenterveysperusteisten julkisten terveyspalveluiden käytön kustannuksia kunnittain suhteessa väestöön. Sisältö on kuvattu leipätekstissä.

Diabeetikoiden korkea osuus väestössä on yleistä useissa kunnissa Karjalasta Keski-Suomen läpi lähes länsirannikolle asti

Diabeteksen korkea esiintyvyys suhteessa aikuisväestöön on yleistä kunnissa Suomen keskivaiheilla idästä länteen. Aivan länsirannikolla sijaitsevissa kunnissa diabeetikoiden määrä on kuitenkin matala suhteessa aikuisväestöön. Lisäksi yksittäisissä kunnissa muualla Suomessa, kuten Taivassalossa ja Vehmaalla Varsinais-Suomessa sekä Sallassa diabeetikoiden osuus on melko korkea.

”Diabeetikoiden korkeaa osuutta kunnissa selittää osaltaan kuntien väestön ikäjakauma. Esimerkiksi Siun soten alueella keskuskaupungissa Joensuussa diabeteksen esiintyvyys on matalampi verrattuna ympäryskuntiin, joissa väestö on iäkkäämpää”, Laatikainen toteaa.

Kartta, joka kuvastaa diabeetikoiden osuutta Suomen kunnissa suhteessa aikuisväestöön. Sisältö on kuvattu leipätekstissä. Sisältö on kuvattu leipätekstissä.

Diabetes on yksi monisairaiden yleisimmistä pitkäaikaissairauksista ja vaatii hyvää hoitotasapainoa sekä seurantaa.

”Vertailtaessa diabeteksen esiintyvyyttä aikuisväestössä ja julkisten terveyspalveluiden käytön kustannuksia, on selvää, että asiakaskäyntien kirjaamisessa on alueellisia eroja. Esimerkiksi osassa Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen kunnista julkisten terveyspalveluiden kustannukset vaikuttavat olevan huomattavan alhaiset suhteessa sairauden esiintyvyyteen. Siun Soten alueella puolestaan sekä diabeteksen esiintyvyys että palveluiden kustannukset ovat korkeita”, Laatikainen kuvailee.

Väestöön suhteutettuna julkisten terveyspalveluiden käytön kustannukset ovat diabeetikoilla melko korkeat useassa yksittäisessä kunnassa myös eteläisessä Suomessa. Kunnissa kuten Lapinjärvi, Mäntsälä,  Valkeakoski ja Loimaa, on julkisten terveyspalveluiden käytön kustannukset diabeetikoilla korkeat suhteessa väestöön.

Diabeteksen kustannukset kunnittain Suomen kartalla. Sisältö selitetty leipätekstissä.

Lisätietoja:

Kuntien ja hyvinvointialueiden tietosuojattu data (THL Aineistopankki, Excel)

Tiina Laatikainen (kansanterveys, monisairastavuus, diabetes)
IMPRO-konsortion johtaja Itä-Suomen yliopistosta ja osastojohtaja THL:stä
puh. 029 524 8936
etunimi.sukunimi@thl.fi

Miika Linna (terveystaloustiede, sote-palveluiden kustannukset)professori, dosentti
puh. 050 359 7285
mika.linna(at)aalto.fi