Huumediagnoosit yleistyivät Suomessa neljän vuoden seurantajaksolla lähes 30 prosenttia. Vuosia 2015–2018 koskevassa seurannassa alkoholidiagnoosit olivat kuitenkin edelleen yleisimpiä päihteiden aiheuttamista haitoista terveyspalveluissa. Tämä käy ilmi Lääkärilehdessä julkaistusta IMPRO-hankkeen tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin päihdediagnoosien esiintyvyyden lisäksi myös päihdediagnoosin saaneiden hoidon kokonaiskustannuksia. Hoidon kokonaiskustannuksissa havaittiin huomattavia eroja kuntien välillä.
Päihdediagnooseja oli Suomessa vuonna 2018 yhteensä yli 59 000 aikuisella. Kasvua päihdediagnoosien esiintyvyydessä oli neljän vuoden seurantajaksolla noin 7 prosenttia.
”Päihdehaitat ovat keskeinen kansanterveysongelma Suomessa. Kokonaiskuva päihteiden vuoksi terveydenhuollossa asioineiden aikuisten määrästä, hoidon kokonaiskustannuksista ja näiden alueellisista eroista Suomessa on kuitenkin ollut puutteellinen”, toteaa erikoistutkija Elina Rautiainen.
Tutkimuksen aineistona käytettiin 18 vuotta täyttäneiden suomalaisten Hilmo- ja avoHilmo-rekisteritietoja.
Päihdediagnoosin saaneiden hoidon kokonaiskustannukset ovat noin 450 miljoonaa euroa vuodessa
Vuonna 2018 päihdediagnoosin saaneilla terveydenhuollon käyntien kokonaiskustannukset olivat hieman vajaat 450 miljoonaa euroa. Kustannukset kasvoivat hieman alle prosentilla vuodesta 2015. Kustannukset kattavat päihdediagnoosin saaneiden kaikki terveydenhuoltokustannukset.
Alkoholidiagnoosin saaneiden hoidon kokonaiskustannukset muodostivat kustannuksista noin kaksi kolmasosaa, huumediagnoosin saaneiden neljäsosan ja näiden yhteiskäytöstä diagnoosin saaneiden alle kymmenyksen.
Terveydenhuoltokäyntien kustannukset laskettiin suoriteperusteisesti eli käyttämällä laskennassa eri toimenpiteille ja käyntisyille ennalta määriteltyjä kustannuksia.
Päihdediagnoosien kirjaamisessa eroja alueiden välillä
Terveydenhuollossa päihdediagnooseja kirjattiin suhteessa eniten Suomen itä- ja keskiosien kunnissa.
Rekistereistä saatavat diagnoositiedot eivät vastaa kaikkien alueiden osalta todellisia päihdediagnoosien määriä. Aikaisempien tutkimusten tietojen perusteella on syytä olettaa, että päihdehaitat ovat monesti alidiagnosoituja.
Lisäksi kaikki työterveyshuollon kirjaukset eivät näy kattavasti Hilmo-rekistereissä. Tämä voi osaltaan aiheuttaa rekisteröintivajetta työikäisten terveydenhuoltokäynneissä. Joissakin kunnisaa päihdehoito kuuluu puolestaan sosiaalipalveluihin, jolloin käynnit eivät välttämättä näy terveydenhuollon rekistereissä.
”Hyvinvointialueiden rahoitus pohjautuu tulevaisuudessa hoidon tarpeeseen, mikä edellyttää alueellisen tietopohjan parantamista”, Rautiainen sanoo.
”Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että ilman yhdenmukaisia kirjaamiskäytäntöjä sosiaali- ja terveyspalveluissa ei päihdeongelmien tunnistaminen ja siten myöskään alueellisen palveluntarpeen arviointi ei ole mahdollista riittävän kattavasti”, Rautiainen jatkaa.
Karttasovellus kuntien päihdediagnoosien esiintyvyydestä ja hoidon kustannuksista on nyt julkaistu
IMPRO-hanke on julkaissut karttasovelluksen, jossa voi tarkastella kuntakohtaisia päihdediagnoosien esiintyvyyttä sekä niistä aiheutuvia kustannuksia väestöön suhteutettuna.
IMPRO on Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama. Hanke tuottaa tutkittua tietoa sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteesta, toimivuudesta ja kustannuksista.
Lisätietoja:
Päihdediagnoosien alueellisen esiintyvyyden erot ja hoidon kustannukset (Lääkärilehti)
Elina Rautiainen
erikoistutkija
IMPRO & THL
Puh. 029 524 7391
etunimi.sukunimi@thl.fi