Alkoholiongelmia tunnistetaan terveydenhuollossa edelleen huonosti eivätkä potilaat ohjaudu ajoissa päihdepalveluihin

Tämä käy ilmi Pohjois-Karjalassa toteutetusta rekisteritutkimuksesta, jossa seurattiin alkoholidiagnoosin saaneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä kuuden vuoden ajan 2011–2016. Seuranta-aikana noin neljästäsadasta työikäisestä päihdeongelmaisesta kuoli yli viidennes (22,9 %). Kuolleista vain alle puolet (37 %) oli ollut päihdepalveluiden piirissä kuolemaa edeltäneiden kuuden vuoden aikana.

Mitä tämä kertoo päihdeongelmien hoidosta Suomessa? Ainakin sen, ettei alkoholin haitalliseen käyttöön viittaavaa diagnoosia eli käyntisyytä kirjata, ellei ongelma ole jo edennyt pitkälle.

Tämä näkyi satunnaisotannalla muodostetussa otoksessa kaikista niistä Pohjois-Karjalan työikäisistä, joille oli sosiaali-ja terveyspalveluissa kirjattu jokin alkoholiin liittyvä käyntisyy. Tällainen käyntisyy voidaan kirjata vaikkapa pikkujouluissa nousuhumalassa sattuneen haverin hoidon yhteydessä sivudiagnoosiksi. Nämä yksittäiset humalahaverit loistivat kuitenkin poissaolollaan satunnaisotoksessa.

Sen sijaan otos kuvasi vuosia alkoholiongelman kanssa eläneitä ihmisiä ja heidän yritystä hakea apua sote-palveluista, vaihtelevalla menestyksellä. Pääasiassa apua haettiin päivystyksestä tai terveyskeskuksesta ja jatkuvammassa päihdehoidossa oli vain pieni osa. Tätä selittää varmastikin osaltaan palvelujen saatavuus, mutta myös päihdeasiakkaiden motivoituminen ja sitoutuminen hoitoon.

Alkoholi pysyy ylipainon ohella sitkeästi vaiettuna puheenaiheena terveydenhuollossa

Lääkärit voivat pyrkiä suojelemaan potilasta alkoholin haitalliseen käyttöön tai alkoholiongelmaan viittaavan diagnoosin leimaavuudelta. Lisäksi tiedetään, ettei alkoholinkäytöstä kysyminen aina suju terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Jo 2000-luvun alussa julkaistussa tutkimuksessa (Aira ym. 2001) tunnistettiin lääkärien merkitsevän vain murto-osalle (7%), maininnan alkoholinkäytön kysymisestä. Nyt 17 vuotta tuon tutkimuksen julkaisun jälkeen tilanne ei näytä merkittävästi muuttuneen julkisessa terveydenhuollossa.

Ylipainon ohella alkoholi pysyy edelleen sitkeästi vaiettuna puheenaiheena terveydenhuollon ammattilaisten parissa, vaikka tutkimustietoa on jo paljon alkoholin vaikutuksesta muun muassa syöpäkuolleisuuteen (Lancet 2018).

Huolestuttavia havaitut tulokset ovat erityisesti siksi, että alkoholinkäytön varhaisen puheeksi ottamisen ja ennaltaehkäisevän työotteen puuttumisen seuraukset kantavat ne ihmiset, joiden elämäntilanne ei mahdollista omillaan ongelmasta selviämistä. Terveydenhuollon henkilöstön tärkeää roolia alkoholiongelmien tunnistamisessa ja oikea-aikaisessa hoitoonohjauksessa ei siis voi sivuuttaa.

Palvelujärjestelmän pitää pystyä tarjoamaan riittävät palvelut apua tarvitseville

Tutkimuksessa havaittu yli 22 prosentin kuolleisuusaste on paljon laadukkaan terveydenhuollon maassa. Reilu kolmanneksen pääsy päihdepalveluiden piiriin ennen kuolemaansa ei luo kuvaa yhteiskunnasta, joissa heikoimmassakin asemassa olevista huolehditaan tasavertaisesti. Palvelujärjestelmän tulisi vähintäänkin pystyä tarjoamaan riittävät palvelut niille, jotka apua kokevat tarvitsevansa ja varhaisella tunnistamisella ja hyvällä hoitoonohjauksella tukea ajoissa asiakkaiden motivoitumista ja hoitoon sitoutumista.

Päihdepalveluiden tila vaihtelee alueittain. Pohjois-Karjalassa on sote-uudistuksen myötä havahduttu tilanteeseen, uudistettu mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestämistä ja lisätty päihdeosaamista mm. terveyskeskuksissa. Kuitenkin yhteiskunnalliset uudistukset, kuten alkoholin saatavuuden vapauttaminen tulevat entisestään haastamaan nykyistä ja tulevaa palvelujärjestelmäämme. Kun korkean riskin strategiakaan eli hoidon keskittäminen suurkuluttajiin ei tämän tutkimuksen valossa toimi vielä riittävän hyvin, väestöstrategialle eli saatavuuden ja hinnan sääntelylle olisi erityistä tarvetta.

Pohjimmiltaan kyse on myös oikeudenmukaisuudesta: ihmisten tulisi saada tarvitsemansa palvelut yhdenvertaisesti sairaudesta riippumatta, myös päihdepotilaiden.

Elina Rautiainen
Tutkija

Lisätietoa:

Rautiainen, E., Ryynänen, O.P. & Laatikainen, T. 2018. Care outcomes and alcohol-related treatment utilisation profiles of patients with alcohol-use disorder: A prospective cohort study using electronic health records. Nordic Studies on Alcohol and Drugs 1–15. DOI: https://doi.org/10.1177/1455072518783972

Aira, M., Kauhanen, J. & Larivaara, P. 2001. Alkoholiongelmien käsittely terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Suomen Lääkärilehti, 56, 3033-3036. Doi: https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/alkoholiongelmien-kasittely-terveyskeskuslaakarin-vastaanotolla/

GDB 2016 Alcohol Collaborators (2018). Alcohol use burden for 195 countries and territories, 1990-2016: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2016. Lancet, published online Aug 23. Doi: http://dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(18)31310-2