Hoitosuositusten olemassaolo ei takaa niiden mukaisen hoidon toteutumista.

Kyse ei ole yksistään liian harvoin toteutuvista hoitokontakteista tai lääkäriresurssin puutteesta. Kyse voi olla myös potilaan tilanteeseen nähden liian tiheästä seurannasta ja käynneistä ammattilaisilla, joiden ammattitaitoa ei juuri siinä tilanteessa olisi tarvittu. Hoidon suunnittelussa haasteena on se, että potilaiden hoitotietoja ei aina pystytä riittävästi hyödyntämään oikeanlaisen ja oikea-aikaisen hoidon kohdentamisessa.

Hoitoprosessit voivat vaihdella monista syistä. Palveluorganisaation rakenne ja resurssit heijastuvat mm. siihen ketkä ammattilaiset hoitoon osallistuvat, millaisia hoitokontakteja prosessissa on, sekä miten usein ja millä keinoin potilasta seurataan.

Hoitosuositusten käyttöönotossa on myös viiveitä ja aukkoja. Hoitokäytäntöjen muutos voi viedä kohtuuttomasti aikaa ja tapahtua eri tavoin eri hoitoyksiköissä ja eri ammattilaisten toimintatavoissa. Joissakin tapauksissa uudet hoitosuositukset taas otetaan käyttöön kiitettävän nopeasti ja kliinisissä tutkimuksissa turhiksi todettuja hoitoja voidaan välttää ja resurssien hukkakäyttöä vähentää.

Suositusten toteutumisesta meillä Suomessa on kuitenkin valitettavan vähän tietoa. Erikoissairaanhoidon laaturekistereistä ja kansallisesta hoitoilmoitusrekisteristä voidaan arvioida joidenkin pääasiallisesti erikoissairaanhoidon vastuulla olevien sairauksien hoidon toteutumista. Perusterveydenhuollossa laatutieto on toistaiseksi hyvin puutteellista, sillä tietoa saadaan vain muutamista paikallisista laaturaportointijärjestelmistä ja -hankkeista.

Laatutiedon puute on merkittävä hoidon laadun vaihtelua ja sitä kautta epätasa-arvoa lisäävä tekijä. Sen lisäksi se aiheuttaa merkittävää resurssien hukkakäyttöä ja vaarantaa jopa potilasturvallisuutta.

Paremmalla tietopohjalla luodaan alueellista yhdenvertaisuutta, laatua ja tehokkuutta

Yksi tieteelliseen näyttöön perustuvien hoitosuositusten keskeisimmistä tavoitteista on turvata kaikille potilaille tarpeenmukainen hoito yhdenvertaisesti. Samalla hoitosuositusten noudattaminen myös vähentää palvelujen hukkakäyttöä ja lisää potilasturvallisuutta.

IMPRO-tutkimushankkeessa pyrimme erityisesti parantamaan kansallisten ja alueellisten terveydenhuollon tietoaineistojen käyttöä hoitoprosessien ja laadun arvioinnissa. Vaikka tiedon saatavuudessa on haasteita ja suuriakin alueellisia eroja, on monipuolisen hyödyllisen tiedon tuottamiseen runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Olemme Siun soten perusterveydenhuollon tietoaineistoja hyödyntämällä mm. pystyneet osoittamaan Pohjois-Karjalassa alueellisia eroja tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden tunnistamisessa ja hyvien hoitotulosten saavuttamisessa. Kun nämä havainnot on tuotu julki, ovat alueelliset erot alkaneet muutamassa vuodessa kaventua. Olemme niin ikään huomanneet, että tutkiminen ja tekeminen eivät aina kulje käsi kädessä. Potilaita on saatettu seurata varsin tiuhaan, mutta hoitotulokset ovat silti jääneet kauas tavoitteesta. Tällöin hukataan resursseja seurantaan, joka ei johda minkäänlaiseen terveyshyötyyn.

Tautikohtaisten laatumittarien lisäksi tutkimme perusterveydenhuollon keinoin vältettävissä olevia sairaalahoitojaksoja – eli sairaalahoitojaksoja joita ei pitäisi tapahtua, jos perusterveydenhuolto toimii oikea-aikaisesti ja laadukkaasti. Selvitämme hankkeessa niiden soveltuvuutta perusterveydenhuollon laadun mittaamiseen. Vaikka nämä hoitojaksot ovat jatkuvasti vähentyneet, niissä havaitut suhteelliset alue-erot ovat kasvaneet.

Heikommin pärjäävien alueiden tunnistaminen auttaa jatkossa ymmärtämään tulosten taustalla olevien tekijöiden, kuten alueen väestörakenteen ja palveluverkoston osuutta saamiimme tuloksiin. Tämä auttaa myös kohdentamaan toimintamallien kehittämistä oikeisiin kohtiin hoitoprosesseissa.

Avoimesti julkaistuista toimenpidetiedoista taas olemme seuranneet yleisten kirurgisten toimenpiteiden, kuten polven tähystys- ja nivelkierukkaleikkausten sekä olkapään tähystysleikkausten määrien kehitystä tällä vuosikymmenellä. Näistä toimenpiteistä on viime vuosina julkaistu satunnaistettuja kliinisiä kokeita, joissa on osoitettu niiden olevan usein turhia ja näin aiheuttavan palvelujen hukkakäyttöä. Aluevaihtelua tarkastelemalla voimme selvittää miten kysyntä- ja tarvetekijät, kuten ikä, ylipaino tai raskas ruumiillinen työ sekä toisaalta tarjonta, kuten lääkärien tai sairaaloiden vuodepaikkojen määrät vaikuttavat toimenpiteiden kehittymiseen. Suomessa olisi tarpeen monien muiden maiden tapaan aloittaa systemaattinen yleisten toimenpiteiden ja hoitojen aika- ja aluevaihtelun seuranta.

Hyvä tietopohja on hoidon laadun kehittämisen ehdoton edellytys. Tietoperustaisesti tehty laatutyö taas lisää kustannustehokkuutta ja yhdenvertaisen hoidon toteutumista.

Lue lisää:

Birkmeyer JD, Reames BN, McCulloch P, ym. Understanding of regional variation in the use of surgery. Lancet 2013; 382: 1121–29

Paavola M, Malmivaara A, Taimela S, ym. Subacromial decompression versus diagnostic arthroscopy for shoulder impingement: randomised, placebo surgery controlled clinical trial. BMJ 2018; 362:k2860 http://dx.doi.org/10.1136/bmj.k2860

Sihvonen R, Paavola M, Malmivaara A, ym. Arthroscopic Partial Meniscectomy versus Sham Surgery for a Degenerative Meniscal Tear. N Engl J Med 2013; 369: 2515-24. DOI: 10.1056/NEJMoa1305189

Tirkkonen H, Sikiö M, Kekäläinen P, Laatikainen T. Tyypin 2 diabeteksen hoidossa merkittävää kuntakohtaista vaihtelua. Suomen Lääkärilehti 2014; 69 (34): 29-34.

Wennberg JE. Forty years of unwarranted variation – And still counting. Health Policy114 (2014) 1–2.

Wikström K, Toivakka M, Rautianen P, Tirkkonen H, Repo T, Laatikainen T. Electronic health records as valuable data sources in health care quality improvement process. Health Services Research & Managerial Epidemiology 2019.​

 

Seuraa meitä Twitterissä @StnImpro