Tiedolla johtaminen sekä vaikuttavuus- ja laatutiedon tuottaminen ovat keskiössä keskusteltaessa terveydenhuollon järjestämisestä ja kehittämisestä.
Erityisesti viime aikoina on nostettu esiin tarve vaikuttavuus- ja laatutiedolle perusterveydenhuollosta. Kustannus- ja kustannusvaikuttavuustiedon saaminen olisi vielä merkittävä lisäarvo. Saatikka se, että tieto pystyttäisiin tuottamaan kansallisesti kattavasti ja muodossa, josta olisi hyötyä sekä kansallisella että toimijatasolla ja jota voitaisiin hyödyntää myös vertaiskehittämisessä.
Periaatteellisesti laatu- ja vaikuttavuustiedonkin tuottaminen on selkeä prosessi, mutta sen toteuttamiselle on runsaasti reunaehtoja.
Perinteisesti terveydenhuollon toimintaa on seurattu analysoimalla tietoa palvelujen tuottamisesta: käynneistä ja kustannuksista. Nämä eivät kuitenkaan kerro siitä, mitä terveyshyötyä palveluista on saatu, miten asiakaslähtöistä, oikea-aikaista tai oikeudenmukaista palvelu on ollut ja miten potilasturvallisesti, tehokkaasti ja kustannusvaikuttavasti se on pystytty toteuttamaan.
Haasteena erityisesti perusterveydenhuollossa on ollut puute kansallisesti kattavasta, kirjatusta tiedosta, jonka pohjalta varsinaisia vaikuttavuus- ja laatuindikaattoreita voidaan tuottaa.
Sähköiset tietojärjestelmät ja kansalliset rekisterit ovat kehittyneet nopeasti
Vähitellen tietojen saatavuus on parantunut ja useissa kehittämishankkeissa on alettu tuottaa myös vaikuttavuutta ja laatua kuvaavaa tietoa. Haasteena on edelleen kuitenkin se, että tietojen kattavuus on alueellisesti hyvin erilaista johtuen sekä tietojärjestelmien rakenteesta että kirjaamiskäytäntöjen kirjavuudesta.
Joillakin alueilla pystytään jo tuottamaan varsin informatiivista tietoa useistakin potilasryhmistä, mutta toisilla alueilla tietojärjestelmät eivät taivu hoitotietojen poimintaan. Kansallisesti on nähtävissä merkittävää kirjaamisesta johtuvaa vaihtelua, kun yritetään tunnistaa sairauskohtaisesti potilasryhmiä, joiden hoidosta ollaan kiinnostuneita.
Pelkkä tietopohjan olemassaolokaan ei ratkaise tiedon tuottamisen haasteita. Jotta tietoa voidaan kansallisella tasolla hyödyntää ja käyttää myös vertaiskehittämisen apuna, on tuotettavan vaikuttavuus- ja laatutiedon oltava vertailukelpoista.
Jos halutaan seurata esimerkiksi tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden hoitotasapainoa ei ole yhdentekevää, miten tämä määritellään. Tarvitaan yhtenäinen tapa käsitellä tietoa. On siis määriteltävä
- mihin mittauksiin tulosindikaattori perustuu
- mikä taso asetetaan laatuindikaattorin raja-arvoksi
- otetaanko tarkasteluun mukaan vain laboratoriossa toteutetut analyysit vai huomioidaanko myös pikamittaukset
- käytetäänkö viimeistä mittausta vai vuoden keskiarvoa
- ja millä ajanjaksolla mittauksen on täytynyt tapahtua, että potilas otetaan mukaan tarkasteluun.
Jos jokainen toimija tuottaa näihin oman ratkaisunsa, menetetään tiedon vertailtavuus. Yhtenäisiä laatuindikaattoreita kehitetään kansallisessa laaturekisteripilottihankkeessa.
Yhtenäiset vaikuttavuus- ja laatuindikaattorit ovat merkittävä askel eteenpäin tiedolla johtamisessa
Tietoja vertailtaessa on huomioitava myös muita seikkoja. Esimerkiksi eri alueiden väestörakenne on erilainen, jolloin myös palveluja käyttävät eivät ole tunnusmerkeiltään samanlaisia. Ikääntyneissä väestöissä on enemmän lisäsairauksia ja tautien riskiin vaikuttavat asiat voivat vaihdella iän, sukupuolen, etnisen ja jopa sosioekonomisen taustan mukaan.
Luotettavan tulkinnan tekemiseen ei riitä vain positiivisen tai negatiivisen indikaattorin yleisyyttä kuvaavien pylväiden rinnakkain asettaminen. Tarvitaan menetelmiä, joilla voidaan riittävän hyvin hallita sekä erilaisia taustamuuttujia että pienistä potilasmääristä johtuvaa satunnaisvaihtelua.
Yksi tällainen menetelmä on visuaalisen prosessin kontrollimenetelmä funnel plot, jonka avulla vertailussa voi huomioida sekä potilasjoukon taustatekijöitä sekä esimerkiksi hoitavan yksikön koon vaikutuksen hoidettavien potilaiden määrän mukaan.
Vaikuttavuus- ja laatutiedon tuottaminen vaatii riittävän, ajantasaisen ja kattavan tietopohjan. Lisäksi tarvitaan osaamista ja ymmärrystä sekä palvelujärjestelmästä että hoitoprosesseista luotettavan ja vertailukelpoisen tiedon tuottamiseksi. Kun tähän saadaan liitettyä vielä käyttäjäystävällinen ja informatiivinen raportointijärjestelmä, voidaan jo puhua hyvästä tietopohjasta johtamiselle tuleville hyvinvointialueille.
Työnsarkaa siis riittää.